Yltäkylläisyys ja katoavaisuus. Asetelmia Suomen ja Baltian maiden kokoelmista
Alankomaalaisten, italialaisten ja ranskalaisten 1800- ja 1900-luvun mestarien kukkakimppuja, hedelmäkoreja, tyylikkäästi katettuja aamiaispöytiä sekä metsästysmuistoja esittävät sommitelmat ovat vuosisatojen ajan kiehtoneet katsojia maalausteknisellä mestarillisuudellaan ja allegorisilla alateksteillään. Rinnan vanhemman maalaustaiteen kanssa tässä näyttelyssä on esillä asetelma-genreen teknisesti ja temaattisesti liittyviä teoksia Suomen ja Baltian maiden nykytaiteilijoilta.
Vaikka termiin stilleven (holl. ”liikkumattomat esineet” ”paikallaan pysyvä elämä”) törmää ensimmäisen kerran hollantilaisissa 1600-luvun puolivälin inventaariokirjoissa, asetelmataiteen juuret ulottuvat 1300-luvulle, jolloin optisia illuusioita (trompe l´oeil) aiheuttavat sommitelmat olivat suosittuja interiöörielementtejä. Asetelmataiteen kasvava suosio 1400-luvulla liittyi muuttuneisiin käsityksiin aistimuksista sekä aistihavaintoja ja välitöntä kokemusta arvostavan empirismin nousuun renessanssin aikana. Genren nimenä käytössä oleva nature morte (ransk. ”kuollut luonto”) vakiintui Ranskassa 1700-luvulla, ja siinä korostui esineellisen ja aineellisen puolen rinnalla asetelmien symbolinen, uskonnollinen ja moralistinen taso – viittaus maallisen maailman katoavaisuuteen.
1600-lukua ja 1700-luvun alkua voi pitää asetelmataiteen kulta-kautena erityisesti Alankomaissa. Vaikka asetelma onkin Ranskan akatemian maalausgenren hierarkiassa alimmalla tasolla, juuri se tarjosi realistisella käsittelytavallaan parhaat mahdollisuudet korkeaan taiteelliseen laatuun ja esteettiseen vivahteikkuuteen. Paitsi että luonnon rehevä yltäkylläisyys ja ihmiskäsin valmistetut käyttö- ja ylellisyysesineet on esitetty mestarillisella maalaustekniikalla, tuon aikakauden asetelmiin on aina sisältynyt myös symbolista merkitystä, kommentteja aikakauden yhteiskunnallisesta todellisuudesta ja tälläkin hetkellä ajankohtaiselta tuntuvaa kritiikkiä kulutustottumuksista.
Rinnastamalla 1600–1700-luvun länsieurooppalaisia asetelmia nykytaiteen teoksiin näyttely laajenee käsittämään asetelman vastaanoton ja tarjoaa mahdollisuuden rinnastaa ja vertailla asetelmaan liittyvien teemojen ja avainsanojen (yltäkylläisyys, katoavaisuus, kulutus) kehitystä Euroopan taidekulttuurissa ja ajattelutavassa viiden vuosisadan ajalta. Historiallisista asetelman mestareista edustettuina ovat Willem Claesz. Heda, Pieter Claesz ja Hans van Essen. Virolaisilta nykytaiteilijoilta näyttelyssä on esillä Lauri Sillakin, Aarne Maasikin, Tõnis Saadojan ja Toomas Kalven töitä.
Esillä olevat työt ovat peräisin Suomen Kansallisgalleriasta, Pohjoismaisesta museosta / Vaasan kaupunginmuseosta, Serlachius-museoilta, M. K. Čiurlionisin mukaan nimetystä kansallisesta taidemuseosta, Viron taidemuseosta ja yksityiskokoelmista.
Näyttelyn yhteydessä ilmestyy runsaasti kuvitettu kirja. Kirjan kansainväliseen kirjoittajakaartiin kuuluvat Fred Meijer (RKD – Alankomaiden taidehistoriallinen instituutti), Matthias Depoorter (itsenäinen taidehistorioitsija), Viktoria Markova (A. Puškinin mukaan nimetty valtion taidemuseo, Moskova), Minna Tuominen (Suomen Kansallisgallerian Sinebrychoffin taidemuseo) sekä Jaan Elken (Viron taiteilijaliitto). Julkaisu tarjoa yleiskuvan asetelmagenren koulukunnista ja alalajeista Alankomaiden ja Italian taideperinteessä 1600–1700-luvulla sekä genren läsnäolosta ja heijastuksista nykytaiteessa. Luettelon artikkelit perustuvat näyttelyssä esillä oleviin teoksiin ja auttavat avaamaan valittujen historiallisten ja modernien asetelmien symboliikkaa, maalausteknisiä arvoja ja yhteiskunnallista sanomaa.
Näyttelyyn liittyy erilaisia yleisötilaisuuksia ja opetuspajoja.
Näyttelyn kuraattori ja luettelon koostaja: Kerttu Männiste
Näyttelyarkkitehti ja luettelon suunnittelija: Peeter Laurits
Näyttelyä ovat tukeneet: Viron kulttuuriministeriö, Viron kulttuurirahasto, Nordic Hotel Forum, Tallinna Kaubamaja