Hugo Simberg (1873–1917)
Toonela väravas
1898. Õli, lõuend
Hugo Simberg (1873–1917)
Tants paadisillal
1903. Õli, lõuend
Hugo Simberg käsitles oma loomingus surma mitmel eri viisil.. Õlimaalil „Toonela väravas“ näeme luukeresid, kes tegutsevad Simbergil sageli surma sõnumitoojatena, või nagu sellel maalil, paadimeestena. Toonela jõgi on ületatud ning erinevas vanuses kadunukesi juhitakse manala kodadesse. Ühe luukere süles pääseb teispoolsusesse ka koer. Sama temaatikat võib näha maalil „Tants paadisillal“, eriti kui olla tuttav selle sõsarteosega „Tants sadamasillal (1899), kus inimesi tantsitavad luukered. See on üks surmatantsu versioonidest. Ka mereline miljöö saabuvate või lahkuvate paatidega rõhutab liikumist kahe maailma, elavate ja surnute maailma vahel. Simbergi teostes on surm sageli sümpaatne ja osavõtlik, mõnikord isegi kaastunnet äratav. Surm on elu olemuslik ja loomulik osa, mida ei tohiks karta.
FIN
Hugo Simberg (1873–1917)
Tuonelan portilla
1898. Öljy kankaalle
Hugo Simberg (1873–1917)
Laituritanssit
1903. Öljy kankaalle
Hugo Simberg käsitteli taiteessaan kuolemaa monin eri tavoin. Öljyvärimaalauksessa Tuonelan portilla näkyy luurankohahmoja, jotka Simbergillä usein toimivat kuoleman sanansaattajina tai, kuten tässä, kuoleman lauttureina. Tuonelan virta on ylitetty, ja eri ikäisiä vainajia saatellaan manan majoille. Koirakin pääsee tuonpuoleiseen erään luurangon sylissä. Myös teoksessa Laituritanssit voi nähdä samaa tematiikkaa, etenkin jos tuntee sen rinnakkaisteoksen Tanssi sillalla (1899), jossa luurangot tanssittavat ihmisiä. Kyseessä on kuolemantanssiteeman variaatio. Myös merellinen miljöö saapuvine tai lähtevine veneineen korostaa liikkumista kahden maailman – elävien ja kuolleiden – välillä. Simbergin teoksissa kuolema on usein sympaattinen ja osaaottava – joskus jopa säälittävä. Kuolema kuuluu elämään olennaisena, luonnollisena osana, jota ei pidä pelätä.
ENG
Hugo Simberg (1873–1917)
Entrance to Tuonela
1898. Oil on canvas
Hugo Simberg (1873–1917)
Dance on the Jetty
1903.Oil on canvas
Hugo Simberg dealt with death in various ways in his oeuvre. In the oil painting Entrance to Tuonela, we see skeletons: they often serve as messengers of death or – as in this painting – as boatmen. The River of Tuonela (Afterlife) has been crossed, and the dead, who are of various ages, are being guided to the chambers of the underworld. One of the skeletons carries a dog to the underworld. The same theme can be seen in the painting Dance on the Jetty, especially if one is familiar with its twin, Dance on the Quay (1899), where skeletons dance with people. This is a version of the Danse Macabre. The maritime milieu with boats arriving or leaving also emphasises movement between the world of the living and the world of the dead. In Simberg’s works, death is often pleasant and compassionate, and sometimes pathetic. Death is an essential and natural part of life that ought not to be feared.
